Voiko peruskoulu tehdä yhtään enempää kiusaamisen kitkemiseksi?

Peruskoulu ei tee nähdäkseni riittävästi kiusaamisen kitkemiseksi ja olen tätä mieltä melko paljon aihepiiriä median kautta seuranneena julkisena kansalaiskeskustelijana sekä kahden koululaisen isänä.

Koulu saattaa kiistää kiusaamisen, koska siitä ei ole ollut pitävää näyttöä. Mediassa on ollut viime vuosina ajoittain kuitenkin esillä koulupudokkaita, joita on heidän oman kokemuksen mukaan kiusattu pitkäkestoisesti eri kouluissa ympäri Suomea.

Miksi emme myönnä syitä nuorison pahoinvointiin huonoissa koulukokemuksissa? Vai leimataanko pahoinvoivat lapset ja nuoret päästään vialla oleviksi tai jopa harhaisiksi (pre-psykoottinen oireilu) vailla sen suurempaa syy-yhteyksien selvittämistä?

Olisi korkea aika myöntää, että peruskoulu ei toimi, kuten sen pitäisi toimia. Kaveritaitoja ja hyvän luokkahengen merkitystä ei voi vähätellä osana turvallista kouluympäristöä. Meillä ei olisi varaa traumatisoida yhtään oppilasta peruskouluissa enempää, mutta kiusaajat ja heidän puolustelijat vähät asioista välittävät.

Ps. Itse pidin kahteen pahoinpitelyyn ja kavereiden loittonemiseen edenneen koulukiusaamisen täysin omana tietonani yli 10 vuotta, jolloin vasta tajusin, että koulukotiin ajautuminen johtui koulupelosta ja sitä edenneestä sosiaalisesta eristämisestä Pirkkalan yläasteen kasiluokalla syyslukukaudella 1992. Veikkaan, että meillä syntyy edelleen kaltaisiani tapauksia peruskoulun – niin hienossa ja niin ystävällisessä – ympäristössä.