Sanna Marin noussee vielä joskus Time-lehden vaikuttajien listalle?
Sanna Marinia voi kyllä mielestäni aiheesta hieman kritisoida, vaikka itse pidän Marinin temppua jättää eduskunta hyvin rohkeana päätöksenä. Sanna Marin takuulla tajusi päätöstä tehdessään, että eduskunnasta eron jälkeen on lähdettävä pakosti maailmalle. Hesaan muuttokin oli monille tamperelaisille Marinin kannattajille varmasti liikaa ja olen itsekin ollut 2010-luvun alussa Marinin kannattaja demarien jäsenvaalissa.
En näe itse Sanna Marinin ratkaisua lähteä maailmalle enää mitenkään moitittavana, koska hänen oli tehtävä valinta joko eduskuntaan "fossiloitumisen" tai maailmalle lähtemisen välillä. Yllätyksenä kuitenkin itselleni Marinin maailmalle lähtö tuli, vaikka olenkin ollut valtaapitävien nopeamman kierrättämisen kannalla. Olettaisin, että Sanna Marinilla on vielä jonain vuona hyvinkin suuret mahdollisuudet nousta Time lehden sadan maailman vaikutusvaltaisimman henkilön listalle.
Nuorehkon ja eteenpäin pyrkivän naisen rohkea päätös oli jättää suomalainen politiikka, eikä kukaan voi väittää oikeasti, etteikö Sanna Marin olisi yrittänyt tehdä politiikassa parhaansa suomalaisten etua ajatellen, mutta vaikutti kyllä siltä, että Marinin paukut loppuivat viimeistään eduskuntavaalitaistossa.
Media rakensi viime eduskuntavaaleissa nähdäkseni tarkoitusmukaisesti asetelmaa Orpo & Purra vastaan Marin ja siinä voisi olla medialla pieni selvityksen paikka vielä, että miksi vaalitaistosta haluttiin väkisin rakentaa kolmen suuren puolueen välistä mittelöä. Toki demarienkin piirissä pidettiin laajasti kolmen suuren vaalitaistoa hyvänä asiana, koska silloin ajateltiin demarien kykenevän ottamaan hallitustunnustelijan paikka suurimpana puolueena, mutta toisinhan siinä sitten lopulta kävi.
Sanna Marin koki nopean poliittisen nousun aina pääministeriksi ja demarien puheenjohtajaksi saakka, koska hän ei pelännyt ottaa vastaan johtovastuuta. Marinilla ei ole mitään hävettävää omassa poliittisessa menneisyydessään, enkä oikein ymmärrä, että miksi niin moni oikeistopuolueiden kannattaja pitää Marinia liki punaisena vaatteena edelleen. Onhan mediapaine ollut Marinia kohtaan suhteetonta täällä pienten piirien Suomessa, vaikka osaltaan Marinin suosio perustuukin medianäkyvyyteen, jolloin mediassa voidaan häntä myös arvostella, kunhan nyt ei arvosteltaisi aivan vain pelkän arvostelun takia!
Iltalehden toimittajakolumnisti Sanna Ukkola on jo pitkään kärsinyt pakkomielteestään arvostella Marinin toimia ja siihen syynä on varmaankin Ukkolan oma tunne sekä arvomaailma. Toisaalta kyllä mediassa laajasti myös tiedetään, että Sanna Marinin nimeämisellä saa paljon enemmän klikkauksia jutulle kuin montaa muuta entistä kansanedustajaa koskevilla jutuilla yhteensä. Toimittaja Ukkolan ja joidenkin muiden mediatoimijoiden kommentointi voisi olla edes jossain määrin kunnioittavampaa Sanna Marinin elämää kohtaan, koska hän on nyt pääasiassa maailmalla, eikä suomalaisen poliittisen päätöksenteon ytimessä.
Hyvää jatkoa Sanna Marinille vanhalta kannattajaltasi maailmalle! Muistan edelleen Marinin innostuneen vaalikampanjan 2010-luvun alkupuolelta Tampereen Hämeenkadun ja Keskustorin tienoilta, jollaista en ollut politiikan seuraajana koskaan ennen nähnyt. Marin osoitti kaikille suomalaisille, että innostuneella karismalla ja kestävällä arvopohjalla voi ponnistaa muutamissa vuosissa koko poliittisen päätöksenteon keulapaikalle ilman valtavia vaalirahoituksia. Rohkaiseva esimerkki kaikille nuorille poliitikon aluille, vaikka epäilen, ettemme näe Sanna Marin kaltaista ilmiötä ainakaan niin nopeana nousuna, koska se edellyttäisi poliittisten puoluetoverienkin pienoista epäonnea.
Sanna ei ollut Manu, vaikka hän presidentti Koivistoa varmasti arvostaakin korkealle. Mauno Koiviston pidättyväinen pyrkyryys on silti edelleen suomalaisten keskuudessa usein pidetympää kuin avoin pyrkyryys, vaikka rehellisempää olisi tietenkin olla avoimesti pyrkyri. En voi silti syyttää Marinia liiasta pyrkyryydestä, vaan kiitän häntä ennemminkin siitä, ettei hän paennut johtovastuuta ja siinä mielessä kyse on esimerkillisestä poliitikosta, jonka suurin "moka" lienee bailaaminen pääministerinä. Fossiilit eivät enää bailaa, mutta eteenpäin menevä henkilö jaksaa vielä bailata ja hankkia uusia kokemuksia sekä muistoja elämässä. 🙂