Mitä Gandhi sanoisi kostoa hautovalle?
Mahatma Gandhi opetti aikoinaan Jeesusta mukaillen, että aseisiin tarttuminen on tarpeetonta kaikissa tilanteissa. Gandhin johtama aseeton kansannousu Intiassa on omasta mielestäni yksi maailmanhistorian merkittävimmistä tapahtumista. Toisaalta voi ajatella, että Gandhi oli jossain määrin liian hyväuskoinen omaa elämänfilosofiaansa kohtaan, koska lopulta hänet murhattiin.
Edelleenkin kaikkialla maailmassa pitäisi ottaa silti jossain määrin oppia Gandhin filosofiasta. Kosto on lopulta aina väärin, vaikka monissa amerikkalaisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa kostoa pidetään usein aivan oikeutettuna. Toisten toteuttama kosto nähdään oikeutetumpana kuin toisten kansalaisten, eikä silloin voida puhua hyvällä moraalilla varustetusta ajattelusta.
Kosto on aina osoitus ihmisen pienuudesta ja voi olla, että pahimmat kostofantasiat omaavat henkilöt ovatkin hyvin vaikeasti psyykkisesti häiriintyneitä. Julkisessa some-keskustelussa esiintyy usein kostofantasioita omaavia kansalaisia, jolloin seurauksena voi olla koko yhteiskunnallisen ilmapiirin saastuttaminen väkivallan oikeuttavalla viestinnällä.
Nähdäkseni lieventävä asianhaara kostofantasioissa on se, että henkilö on itse kokenut huomattavaa vääryyttä, eikä kostofantasiointi ole silloin vielä useinkaan osoitus henkilön vaarallisuudesta. Kostofantasiointi lienee hieman samanlaista kuin seksuaalinen fantasiointi, eikä tervejärkisyydessä kiinni olevat ihmiset ala kuitenkaan kaikkia fantasioitaan väkisin toteuttamaan.
Painostavista kostofantasioista kärsiville pitäisi tarjota ensisijaisesti psykoterapeuttista tukea. Lopulta koston toteuttava kansalainen vastaa itse mahdollisista rikosoikeudellisista seuraamuksista, enkä itse pidä mitään kostamista oikeutettuna, vaikka joskus elämän varrella olenkin omannut lieviä kostohaluja. Itse olen pitänyt vaarallisena kostoajatteluna myös henkilön puolesta kostamista ja siitä fantasiointia. Onhan se erikoista, että jotkut kansalaiset saavat merkityksen elämäänsä joidenkin toisten henkilöiden kokeman vääryyden kostajina.
Väitän, että enemmistö suomalaisista häiriintyy eri tavoin vääryyttä kokiessaan, eikä ala välttämättä edes unelmoida kostosta. Enemmistön suomalaisia kohtalo lieneekin nuolla haavat itsekseen tai mahdollisesti sairastua depressiivisyyteen. Ihmiset eivät ole samanlaisia, kun koemme omasta mielestämme vääryyttä ja vääryyttä voi kokea myös omien olettamien seurauksena eli harhaisena.
Kirjoitettu aiemmin Uusi Suomi Puheenvuoro blogipalstalla 8.4.2024.