Kiusaamisvapaa peruskoulu on utopia?

Koulukiusaaminen ilmeisesti nähdään tosiaan yhteiskunnallisena ilmiönä, jota ei voida likikään täysin koskaan poistaa.

Toki sen ymmärrän nyt kahden teinipojan isänä, että nuoret kasvavat nopeasti ja itsehillintä ei välttämättä ole aina kunnossa.

Kaikesta huolimatta yhteiskunnallisesti on huolestuttavaa, jos nostamme kädet pystyy koulukiusaamisongelman kanssa.

Itse olin aikoinaan tosiaan koulukiusattu ainakin fyysisesti ja myös sikäli että kokemukseni mukaan yläasteella tapahtuneen pahoinpitelyni jälkeen kukaan ei oikein halunnut olla enää kaverini, eikä edes opettajani ymmärtäneet tilannettani silloin. Olin kasiluokalla itsetuhoisissa ajatuksissa metsässä pari viikkoa koulupäivät syyslukukaudella ja vasta parin viikon jälkeen äidilleni ilmoitettiin asiasta.

Nykyisessä peruskoulussa on hyvää, että poissaoloja seurataan päiväkohtaisesti ja niistä tulee heti tietoa Wilman kautta huoltajille. Jopa myöhästymisistä tulee Wilma merkintä.

Tosiaan Hesari toimi nähdäkseni hienotunteisesti Vantaan kouluammuskelun jälkeen, kun koulukiusaamiskeskustelua ei ehkä ole sopivaa käydä nyt, varsinkin kun kouluampujalapsi on väittänyt teon motiiviksi koulukiusaamista.

Toisaalta koulukiusaaminen aiheuttaa kaikenlaisia psyykkisiä kolauksia niin paljon, että koulukiusaamisen hintalappu voi olla jopa miljardien suuruinen yhteiskunnallemme! Siksi toivon, että edes joku asiantuntija ottaisi tämän koulukiusaamisongelmatiikan haltuunsa kuten kuuluukin.